Pannukakku

Politiikassa
lässähtänyt kakkunen
kansainvälinen

uunissa kypsytetty

herkku jälkiruokana

Suosio jatkuu
kaikkialla kodeissa
vaan ei politiikassa

Lysähti kakku

uunista oton jälkeen
vaan maku säilyi.

******************
Valokuvatorstai-Runotorstai 201. haaste = jatkuu

tyyli tanka-haiku-haiku

Sydän lumessa

Talvi on tullut takaisin. Aamu on valkoinen ja aurinkoinen.
Omenat valkoisessa kermavaahdossa. 

 Puut kannattelevat kevyttä lunta.
Keltainen vaahteran lehti tarraa tiukasti oksaan.
Eikä luovuta tuulessa ja tuiskussa.

 Keskipäivällä taivas on kirkkaan sininen.
Aurinko ahkeroi. Jääpuikot kimaltavat.

 Omenoiden kermavaahto on sulanut.

Talvi on ohi, kevät saa jatkaa.

 

Sepelkyyhky on piirtänyt sydämen lumeen.
Minä rakastan on kirjoitettu vapisevin jaloin.
Viesti ymmärretty. Kiitos samoin.

Pihalla

Tänään sumuisena kevätpäivänä lensi sepelkyyhky taas pihalle syömään lintulaudalta pudonneita siemeniä. Eilen näin sen ensimmäisen kerran. Se on varmaan ottanut omakseen tämän pihankolkan, siemenet maistuvat.
Suojaisa tuomen oksien haara näyttää olevan mieluinen levähdyspaikka. Muuttolintuna sillä lienee takanaan pitkä lentomatka Ranskasta tai Espanjasta.

Lumen alta löytyvät siemenet. Lintulaudan ympäristössä on ollut edelleen hyvin vilkasta. Sini- ja talitiaiset ovat vakiovieraita, mustarastas on käynyt muutaman kerran, viherpeipot tulevat aina pienenä parvena. Oravia on kaikkiaan kolme, joista nuorin käy päivittäin. Siirsin jo lintulautaa, että se ei ulottuisi  syömään, mutta  kekseliäs se on. Kävimme taannoin kisaa lintulaudasta. Hätistelin sitä pois ja sekös oli pahalla päällä, naksautteli suutaan ja viskeli häntäänsä puolelta toiselle. Aina vain tuli syömään kun silmä vaältti. Sitten laskin lintulautaa alemmas oksasta ja nostin sen katon ylemmäs. Eipäs nyt  rautalangalta yletä katon ohi siemenille. Saa nähdä keksiikö se jotain vielä.
Metsähiiri tipsuttaa lumionkaloistaan edelleen syömään. Jäljistä päätellen rusakko on pomppinut pitkin pihaa ja sille maistuvat maahan pudonneet siemenetkin. Yleensä se on aamuksi puhdistanut koko pöydän mitä muilta on jäänyt.

Lumet ovat hujahtaneet aivan silmissä. Tosin nyt sataa uutta taas. Terassin edustan kukkapenkistä pilkistävät jo vaaleankeltaiset krookukset. Pian aukeavat nuput

 

Ja täältä tulevat tulppaanit, toukokuussa kukkivat.

Valkoisia kukkia ja mustaa punaisella

Valkoisia lumihankia on katseltu jo taakse jääneen talven aikana,
joten otin mukaan valkoiset kukat.
Taustana mustaa ja vain ripaus punaista on ylimmässä kollaasissa.
Alimpaan olisi riittänyt ryijykin.

Jotta kollaasin määritelmä täyttyy,

mukaan lisäsin tomaatit mustissa keramiikkavadeissa.

*******
Värikollaasit 28.haaste = musta, punainen, valkoinen

Aarteeni on perintöpiironki

Piironki on 1800-luvun lopulta. Olen saanut sen isoäidin perintönä.
Piironki on täysin alkuperäisessä kunnossa. Väriltään se on tumman ruskea.
Piirongin käsittelyaineiden koostumusta en tunne.

Siinä on klaffiovi ja sen takana pieniä laatikoita.

Piirongin sisällä on isoäidille kuuluneita kirjoja sekä isoäidin adressit.
Muitakin aarteita löytyy piirongin päältä.
Siellä on vihreä kukin koristeltu ompelulipas 1940-luvulta, perintönä enoni vaimolta.
Iso okran keltainen pullo on Helena Tynellin designia 1960-luvulta.

******************************
Mustaa ja valkoista 65. haaste = Aarre

Kevään kukat

 

 

 

 

 

Kevään pionit enteilevät tulevaa.
Lumituiskua ja myrskyä oli kuluneella viikolla,

mutta nyt paistaa aurinko. On kevättä ilmassa.
******
Kevätkampa 13. piikki

Hevosesta tuli mieleen.....

 Pappi on präst, hevonen on häst. Tämä vanha riimitys oli ensimmäisessä ruotsinkirjassa. Jostain syystä se nousi ensimmäisenä mieleeni hevonen-sanasta. En ole päässyt selailemaan tämän päivän ruotsinkirjaa numero 1, mutta tuskin riimiä enää on siellä. Hevostenkin lukumäärä on hiipunut. Ne ovat pääasiassa kalliiden harrastusten välineinä ravi- ja ratsastushevosina. Kaikki kunnia näille harrastusmuodoille.

Ruotsista taas tuli mieleen kielivalinnat. Mitä useampia kieliä osaat, sen avarammalta ja turvallisemmalta maailma näyttää. Helppo on ymmärtää muita ja tulla itse ymmärretyksi. Koulutien alkaessa on pienen koululaisen valittava myös vieraat kielet. Todellisuudessa vanhemmat valitsevat. Kun on vara valita ei pakkoa tarvita.  Ensimmäinen vieras kieli on tärkein kieli. Sen valintaperuste on kielen maailmanlaajuinen levinneisyys. Tällä kielellä pitäisi tulla toimeen melkein missä maailman kolkassa tahansa. 
Pakkoruotsi on puhuttanut tähän aikaan. Suomi on kahden kielen maa, jossa ruotsi on toinen äidinkieli ja ensimmäinen kieli suomenruotsalaisille. Miksi siitä tehdään suomensuomalaisille pakkovalinta. Kaksikielisyys on lailla yksilöity ja turvattu. Ruotsia puhuva kansanosa ei häviä mihinkään, vaikka joka iikka ei sitä koulussa ensimmäisenä kielenä opiskele.

Pappi on präst-sanonnasta tuli mieleen kirkko keskellä kylää. Enää ei kirkko ole keskellä kylää. Näyttää siltä, että se on siirtynyt kylän reunalle, kummalle sen voi jokainen päättää itse. Maksan kuuliaisesti kirkollisveroni enkä aio erota kirkosta. Suomen luterilainen kirkko on hengellinen kotini ja turvani. Mutta moni asia minua ihmetyttää. Verorahani, joiden olen ajatellut menevän kirkon perimmäisten, raamattuun nojautuvien, tehtävien  suorittamiseen, menevät aivan muualle. Rahan ja avun käytön painopiste suuntautuu maihin, metsiin, sijoituksiin ja toinen toistaan upeampien kirkko- ja  muihin rakennuksiin. Siis materiaan, enkä tarkoita etteikö kirkkoja pidä rakentaa ja vanhoja vaalia, mutta kohtuudessa. Lähimmäisten hätä, laupeuden työ ja suvaitsevaisuus on jäänyt taka-alalle. Erilaiset opilliset kiistat ja ihmisyyttä loukkaavat jyrkät mielipiteet kuluttavat rahaa, aikaa ja voimavaroja paremmasta ja tärkeämmästä.  Suutari pysyköön lestissään   - sisältää  totuuden siemenen.

Shakissa on musta ja valkoinen  hevonen, kaksi kumpaakin. Hevosia siirretään kaksi askelta vaakaan, pystyyn tai alaspäin ja yksi askel sivulle. Miksi shakissa hevonen on saanut kulkeakseen tämän reitin.
Hevonen kulkee suoraan oikeaa tietä sivuille poukkoilematta. Hevonen osaa tuttuun kotiin jopa ilman ohjastusta, joten ohjastajalla ei ole huolta vaikka nukahtaisi kesken kaiken rattailla.

************
Pakinaperjantai 226. haaste =
Härkänen ja hevonen

Runon synty - Valokuvana Puu

Kaunis  aamu, aurinko paistaa.

Runoilija herää.

Nouseppas runoilemaan,

puuro on valmista,

kuuluu keittiöstä.

Kohta rupiaa tulehan runua,

puuron jälkeen,

ajattelee runoilija.

Napsauttaa runosuonta.

Naps. Vaimeaa surinaa.

Edessä valkoinen paperi,

lyijykynä, käsi, joka ei liiku.

Käskyä ei kuulu,

ajatukset ovat kadonneet
tuntemattomaan.

Tukossa koko runosuoni.

Aamupäivä matelee,

runosuoni ei aukea.

Runoilija  miettii, maanittelee,

keksii sanan ja toisen – ei runoa.

Lounaan jälkeen se aukeaa

päättää runoilija.
Punaviini virrat vyöryttää.

Runoilija kaataa punaviiniä suoneen.

Ramasee, ottaa torkut runoa ennen.

Tulee ilta – ei runon runoa.

Yöllä unessa aukeaa.

Runoilija löytää suonen pään,

katselee koko runon. Jo pulppuaa.

Tulee aamu –  runo on kadonnut.

Jonakin päivänä  ihan itsekseen,

pyytämättä, ennalta arvaamatta

virtaa runosuoni.

Käsi kuljettaa  lyijykynää.

Valkoiselle paperille syntyy runo.

oooooooooooooooooooooooo
Runotorstai 200. haaste = Runo

********************************************************

Puu

Kuvaan Canon SX200IS digikameralla. Kameraan olen tyytyväinen. Se on riittävän hyvä tällä hetkellä valokuvaamiseen. Kuvauskohteeni oli tänään kävelymatkalta löytynyt puu vaaleansinistä taivasta vasten. Valitsen kuvauskohteeksi minua kiehtovat näkymät, esineet tai tilanteet. Juuri nyt paljaat puut ovat kauniita.
Minulle kuvassa on tärkeintä tunnelma, aihe ja puhuttelevuus. Toivon, että kuvasta syntyisi katsojalle pieni tarina.
Kuvani eivät ole  viimeisen päälle sliipattuja ja aseteltuja.  Kuvattaessa tärkein väline kameran lisäksi ovat omat silmäni. Luotan niihin enemmän kuin kuvankäsittelyyn.  Kuvakäsittelyssä käytän Picasaa, lähinnä se on viimeistelyä ja rajaamista.

ooooooooooooooooooooooo

Valokuvatorstai 200. haaste =
Kuva ja sen kuvausprosessi

Tapahtuiko tänään mitään ?

Kuva otettu 22.3.2010

Aina joskus tulee mieleen illan koittaessa, että mitä tapahtui tänään. Päivä on ollut ihan kiva, mutta ei mitään erityistä ja mainittavaa tapahtunut. Siis arkea. Näin ajattelin juuri nyt.  Eihän se noin ole. Pienet mitättömät hetket eivät vain jää muistamisen arvoisina mieleen. Tänään ne puristuivat muistista muistuttamaan.

Espoon Emman edessä 17.3.2011

Tänään tapahtui kaikenlaista.  Heti aamulla kello kahdeksan soitin DNA:lle. Internetti oli eilen alkuillasta  menettänyt otteensa tietokoneestani. Joka puolelta sateli toteamuksia Palvelinta ei löydy. Illalla sammutin koneita, kytkin päälle. Yhteys oli hiirenhiljaa. Sitten iski paniikki. Mies oli yrittänyt ennen palvelukatkoa mennä pankkiin. Koneelta tuli kaksi kertaa peräkkäin varoitus - yhteys ei ole suojattu. Olin ihan varma, että koneemme on kaapattu. Kun illalla jossain vaiheessa tuli ilmoitus, että modeemi on toisen käytössä, olin ihan varma. Enpä päässyt tarkistamaan pankkisaldoja. Siksi jonotin heti aamusta DNA:lle. Jonotus kesti, mutta olin kärsivällinen.Palvelu oli ystävällistä ja tein, kuten käskettiin. He tekivät uuden reitin.

Helsingin ytimessä 17.3.2011

Siitä huolimatta en saanut internettiä päälle. Jonotin uudestaan. Olin tekemässä vikailmoitusta, mutta nuorimies totesi, että väylä teille on auki. Kaikkia ne näkevätkin siellä linjan päässä. Onneksi tukka oli hyvin, mutta en ollut ehtinyt laittaa huulipunaa.  Kunnes nappasin firefoxia ja kas kummaa reitti aukesi. Olipas tämä hyvä puhelu, kiitin ystävällistä nuorta miestä. Nyt pelittää taas. Ymmärrän internettiä, väsyttäähän se joskus, kun jatkuvasti pitää olla linjat kuumina tämän turhan ahkeran bloggaamisen takia. Niin se kai on.

Mannerheimintien taloja 17.3.2011

No kaupassa pysähdyin valitsemaan kuivattuja osterivinokkaita, ei ostereita vaikka niitäkin kalatiskissä oli. Vanhempi mies oli samalla asialla ja sitten syntyi sienikeskustelu, kuinka hän oli kerännyt kymmeniä litroja keltarouskuja Ruissalosta kesällä, suolannut ja syönyt  ne jo kaikki.. Sitten tuli sairaskertomus oli trimmeri sydämessä, sokeri koholla ja terveyskeskukseen pitää jonottaa kuukausia.  Kuuntelin ja kommentoin. Säälin tunne läikähti sydämessäni. Polkupyörällä liikkuu ja sillä vain ajelee. Vaistosin alkoholiongelman, yksinäisyyden ja sairaudet.

Ollaan kiitollisia, että yhteydet ympäristöön pelaa ja lähellä on rakkaita ihmisiä.
  

Minusta.......

Portti Turun Linnankadulla

Hanne Virtauksesta antoi mukavan haasteen. Kiitos. Henkilökohtaiset tarpeeksi selvät kysymykset, joihin on mukava vastata henkilökohtaisesti ja vain meidän kesken, kuten täällä blogistaniassa on tapana.
Kuvat ovat retkiltäni 17.3 torstailta Helsingistä ja Espoon Emmasta ja 20.3 sunnuntailta Turusta.

Emman Aarni galleria Hanna Vahvaselkä  Nainen puuveistos  

KUKA ?

Yrityksensä myynyt, elämäänsä tyytyväinen, terve ja hyvinvoipa nainen, äiti ja vaimo. Tosin verottaja pyytää edelleenkin minua täyttämään ammatinharjoittajan veroilmoituksen no 5.  Teen satunnaisen säännöllisesti hommia  virkistykseksi ja tietysti rahan takia. Bloggaamisesta täällä kukaan ei maksa mitään paitsi AdSense. 

Näkymä Iso Robertinkadulla Helsingissä

MITÄ ?
Kirjoitan ja harrastan kirjoittamista. Valokuvaan valitsemiani kohteita. Kuvia kertyy hieman liikaa, poistan niitä kuitenkin välillä. Jokin aika sitten järjestin fyysiset kuvat albumeihin. Pian aloitan näiden kuvien selitysten kirjoittamisen. Kun kävin Emmassa, minuun iski valtava innostus esinekollaasien tekemiseen. Nyt on etsittävä sopivaa aineistoa kotoa ja muualta kollaaseihin. Ehkäpä toteutan jotakin keittiön seinälle. Tietysti pitää suunnitella hyllyt ensin mihin ripustaa.

Keväistä Samppalinnan puistoa Turussa

MISSÄ ?
Asun tällä hetkellä Suomen Turussa, mutta eihän sitä koskaan tiedä milloin olen muualla. Kävin juuri Helsingissä, mutta enimmän osan päivästä vietin Espoon Modernin Taiteen Museossa Emmassa.
Katselin Joan Miron teoksia ja vastaavia suomalaisia  Ole Kandelin, Ernst Mether-Borgström, Rolf Sandqvist, Max Salmi, Kauko Lehtinen, Antti Vuori, Kari Huhtamo

Sunnuntaina kävelin Aurajoen rantaa Joella Galleriaan. Siellä oli mielenkiintoinen näyttely - Lars Holmström Digitaaligrafiikkaa. Sopii hyvin katsottavaksi valokuvaaville bloggareille.

Sen jälkeen Maaret Finnbergin Galleriaan,  Mikko Paakkola Tuokaa minulle taivaanranta - isoja ja pieniä maalauksia. Carina Fihn ihania kukka-aiheisia valokuvista osin työstettyjä teoksia ja Anders Rönnholm pienia polaroidkuvia muistuttavia valokuvia.  Nyt olen kotona. Pistäydyn pian pienellä kävelylenkillä

Komea kivitalo Turun Aurakadulla

MILLOIN ?
Aivan kohta aloitan uuden kirjan lukemisen. En ole sitä vielä valinnut. Huhtikuussa teen pienen matkan kotimaassa. Lähiaikoina käyn elokuvissa.

 Outi Sarjakoski Network 1995, ympäristötaideteos Turku

MITÄ MIELESSÄ NYT ?
Kävelylenkki. Kollaasit. Valokuvat. Hyvä kirja. Elokuva. Kalakeitto.

Jos haluat, vastaa näihin kysymyksiin. Olisi mukava lukea sinusta enemmän.
 

Kuviotestausta

Stressitesti.

On ajankohtaista testata stressikestävyys.

Nyt testataan pankkien luotonkantokykyä, 

valtioiden taloudellista kantokykyä, asevoimien sietokykyä tilanteissa kuin tilanteissa. 
Työpaikoilla tehdään stressitestauksia.
Poliitikotkin ovat testin ansainneet. Kuka on ensimmäinen,

joka ilmoittaa vaalimainoksessaan stressitestattu.
Bloggaajia ei kai ole vielä stressitestattu.

Nyt testaan teidät. Tämä on helppoa. Laske kuviot kuvasta.

Jos löydät kaikki, olet testattu stressitön.

*****
Mustaa ja valkoista 64. haaste = Kuvio

Viiden värin kollaasit

Näillä iloisilla väreillä alkaa uusi viikko.

Mukana on myös muotona pyöreä.

Kukat pääroolissa.
*****
Värikollaasit 27. haaste =
oranssinpunainen, limenvihreä, pinkin punainen, lila, mudan ruskea

Kevään merkit

Yöllä oli satanut lunta. Lumisade jatkui vielä aamulla.
Lumihiutaleet olivat kuin raskaita rättejä. 

Tuomen oksilla ohut kaunis lumiharso.
Nyt tämä uusi lumi on jo sulanut pois.

 Keltainen on aurinkoväri. Piristää nyt kevään aikaan.

Ostin eilen kauppareissulla pienen narsissikimpun. 

Ei ollut kestävää lajia, kukat kuukahtelevat jo.

Hetken niistä on iloa. Se riittää.

Huomenna on uusien kukkien vuoro.

Olen osa
Vedenpinta väreilee, pimeässä
puut puhuvat hiljaa toisilleen.
 

Minussa on hetken se
mikä luonnossa tapahtuu,

mitä on tapahtunut.

Ei sitä oteta minulta:

olen osa tätä yötä,

ääneti sykähtelevää.
 

Runo teoksesta Viljo Kajava  Maan ja meren runot 

*******

Kevätkampa 12. piikki

Tulivuorelta jätelautalle

Pari vuotta sitten ihastelin Napolinlahden rannalla horisonttiin piirtyvää maisemaa. Kohti sinistä taivaankantta piirtyi vuori, jonka paljas huippu  leveni  kohti laaksoa.  Näytti kuin taivas olisi pudonnut suoraan mereen niin kauniin sinisenä liplattivat kepeät aallot. Aurinko paistoi, meri kimmelsi ja vuoren juurella olevassa kaupungissa elettiin onnellista elämää pizzoja ja pastaa syöden.

Joskus on ollut toisin. Vuorta ei olisi nyt olemassa ellei maa olisi järkkynyt ja repäissyt mannerlaattoja. Maakuoren alla velloi tulikuuma ja  sula kiviaines, joka vain odotti ulos.pääsyä.  Vihdoin aika oli koittanut, repeämästä näkyi valon pilkahdus. Valtava massa vyöryi  kovan paineen työntämänä raosta kohti valoa. Taivas musteni höyrystä ja savusta, kun sula kiviainesmassa työntyi ulos. Se virtasi valtavalla voimalla kohti kaupunkeja. Kaikki elollinen metsät, pellot, puutarhat, ihmiset ja eläimet jäivät tulikuuman massan alle. Rakennukset rutistuivat kuin korttitalot. Tuho jatkui, kunnes  paine maan alla laantui. Vyöryntä pysähtyi, tuli aivan hiljaista ei ääntäkään. Harmaan höyryävän massan keskeltä kohosi savuava vuoren huippu. Vesuvius oli syntynyt. Sen juurella tuhoutuneet kaupungit olivat peittyneet näkymättömiin.

En käynyt  hautautuneen Pompejin raunioilla. Kaupunkia on  vuosikymmenien ajan kaivettu esiin 3-5 metrin syvyydestä. Kuvittelin sen sanomattoman kauhun, jota ihmiset ovat  tunteneet hautautuessaan  polttavan kivimassan sisälle. 

Tänään  osataan  tulivuorten  purkauksiin varautua. Ne eivät  tuhoa samalla mitalla kuin maanjäristykset ja tsunamit. Elintason ja hyvinvoinnin ylläpitämiseksi kekseliäs ihminen on  kehittänyt uraanista ydinvoiman, jonka ei pitäisi saastuttaa ilmakehää, vaan tuottaa puhdasta energiaa. Kaikki on  hyvin siihen saakka, kunnes luonnonvoimat puuttuvat peliin. Mannerlaattojen liikkuminen järisyttää voimaloita, katkoo sähköt ja sammuttaa jäähdytysjärjestelmät.  Luonnonvoimia  vastaan taisteleminen  on kuin sotaa, se vaatii ihmisuhreja.

Miksi ei oteta vastaan energiaa, jota luonnonilmiöt tarjoavat meille rauhanomaisin keinoin. Aurinko paistaa joka päivä jossain päin maailmaa. Sahara on täysin autio auringon paahtama paikka.  Siellä olisi tilaa kerätä  kaikki taivaalta tuleva auringon voima energiaksi.

Tyynellä valtamerellä purjehtii ihmisten aiheuttama valtavan iso, neljä kertaa Suomen kokoinen, muovijätelautta. Se kasvaa päivä päivältä, tappaa kaloja ja meren eläviä, saastuttaa. Toinen hieman pienempi muovijätelautta on myös Atlantilla. Kun näitä lauttoja ei voi hävittää, ne olisi otettava käyttöön. Niille voisi pystyttää isot tuulivoimalapuistot. Nyt olisi aika ottaa tuulienergiaa käyttöön täydellä teholla.
Ihmisen, joka kaivaa maasta uraanin ja upottaa sen sinne takaisin, kun hyöty on saatu, osaa tai pitäisi osata  hyödyntää myös saastuttamattomat  tuulen ja auringon.
Jossain on ihmistä viisaampi, joka hymyilee tyhmyydellemme.  

*********
Pakinaperjantai 225. haaste = Tulivuori

Ideat eivät kasva puussa

Tyvestä puuhun,

pitkälle et pääse.

Ideat eivät kasva puussa.

Anna ajatuksiesi lentää,

kohti korkeuksia, yläpuolelle pilvien.

Avaruuden äärestä ne löydät - ideat.

*****
Valokuvatorstai-Runotorstai 199. haaste = Idea

Tulppaanien aikaan

 Tulppaanit ovat lähtöisin Vähä-Aasiasta Turkin seuduilta ja Himalajan vuoristojen helmoista.
Villejä lajeja on noin sata ja jalostettuja, viljeltyjä tuhansia.
Värejä kymmenittäin, valkoisia, turkooseja, sinisiä, punaisia, keltaisia erilaisissa sävyissä.
Alankomaat on johtava tulppaanimaa, 65 % maailmankaupan sipuleista on kotoisin sieltä. 

 Tulppaanien sipuleita voi käyttää myös ihmisravintona.
En ole koskaan kokeillut. Oletko sinä ?
Peltomyyrät syövät niitä mielellään.
Sipuleiden varjeleminen peltomyyriltä on haasteellista.

 Sain aikoinaan kolmenkymmenen tulppaanin kimpun työkavereilta
30-vuotisonnitteluina. Arvaatte varmaan, että vietän synttäreitä tulppaanien aikaan.
Onko sinua yllätetty isoilla tulppaanikimpuilla ? 

 Kun tänään kaarsin auton bensantankkaukseen, häivähti hetken ajatus

täytyy pitää tankki täynnä, polttoaineesta voi tulla pulaa.

   Japanin katastrofit säilyvät alitajunnassa pitkään.  Kärsimysten määrää ei voi mitata.
Samalla matkalla  ohitin kuorma-auton, jonka lavalla oli vedestä kiteytynyttä lunta.
Japanissa ja muualla on puute vedestä.
Kannattaako ajaa lunta polttamalla öljystä tuotettua dieseliä.

Minusta ei, aurinko sulattaa lumet aikanaan ilmaiseksi.

  Energiaa tarvitaan aina vain enemmän ja enemmän.
Ihminen on kekseliäs, se osaa  valmistaa energiaa uraanista ydinvoimaloissa.
Katastrofien kohdatessa ongelmien  ratkaiseminen ei olekaan enää selvää ja varmaa. 

 

Me kaikki

muistetaan hädässä olevia SPR:n kautta rahalahjoituksella.

Otin tänään aurinkoa

Ensin oli ajatuksena kävelyretki auringossa, muutin suunnitelmaani. Otin lapion kauniiseen käteen ja harjoitutin lihaksiani lapiotöissä. Aurinko on jo muutaman päivän urakoinut lumen sulatuksessa. Autoin aurinkoa ja levittelin ojankaivuun menetelmällä lunta juuri sen kukkapenkin päältä, jossa aikaisempina keväinä krookukset kukkivat jo maaliskuulla. Ericat ovat selvinneet yllättävän hyvin talvesta.

Eilen iltalukemisena olin aloittanut Nathalie Sarraute Lapsuus kirjaa. Rehkimisen jälkeen istuuduin terassille aurinkoon ahmimaan D-vitamiinia ja lukemaan tuota kirjaa. Kirjailija kertoo lapsuudestaan, ensimmäinen muisto on jo alle 3-vuotiaana piirtynyt mieleen. Tunsin heti alusta lähtien jotain samaa omasta kohtalostani, vaikka olosuhteet ja aikakausi ovat täysin erilaiset.  Pidän tästä kirjasta, pysähdyn lukiessani miettimään usein omaa  lapsuuttani. Sain mieleeni sen ensimmäisen muiston, olin silloin 3-vuotias.
Ihailin kansikuvaa, en löytänyt merkintää sen tekijästä. 

Tuuli oli repinyt muutaman vaahteran oksan. Nostin ne maljakoihin, katsotaan tuleeko silmuja.

Sammal ruukuissa on elinvoimaisen vihreää, se elää.